Kuluneen elokuun aikana ainakin Facebookissa on näkynyt runsaasti julkaisuja, joissa ihmiset ovat listanneet seitsemän ensimmäistä työtään ja sitä kautta tuoneet esille omia urapolkujaan. Näitä julkaisuja lueskellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että useimpien ihmisten kohdalla urapolku sisältää töitä laidasta laitaan, esimerkiksi mansikanpoimijasta kerho-ohjaajaan ja maatalouslomittajasta opettajaan. Useimpien kohdalla urapolku näyttäisikin olevan ennemminkin mutkainen reitti erilaisten töiden viidakossa kuin suora tie, jossa eri paikoissa hankittu työkokemus liittyy suoraan nykyiseen ammattiin, sisältäen juuri kyseisessä ammatissa tarvittavaa osaamista.
“Mutkat urapolulla ovat kuitenkin näkemykseni mukaan hyödyllisiä ja jokaisesta työstä voi saada välineitä oman elämänsä työkalupakkiin.”
Vaikka töiden sisällössä ei nopeasti tarkasteltuna näyttäisikään olevan mitään yhteistä, uskon, että kaikissa töissä on mahdollista kerryttää omaa osaamistaan ja hankkia yleispäteviä, ns. siirrettäviä taitoja. Näitä taitoja on mahdollista hyödyntää erilaisissa ympäristöissä niin töissä, opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Erilaisten työpaikkojen ohella osaamista voi kerryttää esimerkiksi vapaa-ajan harrastusten parissa tai muutenkin arkielämässä.
Mitä nämä siirrettävät taidot voisivat olla ja missä niitä voi hankkia? Ensimmäisenä mieleeni tulevat ryhmätyöskentelytaidot eli kyky edistää ryhmän työskentelyä ja yhteisiin tavoitteisiin pääsyä omalla toiminnallaan. Näihin taitoihin sisältyy kyky tuoda esiin omia ideoita ja kyky rohkaista muita tuomaan esiin omia ajatuksiaan, sekä kyky tehdä tarvittaessa kompromisseja ja kyky ratkaista ryhmässä mahdollisesti ilmeneviä erimielisyyksiä. Lisäksi ryhmätyöskentelyä edistää taito oppia muilta ja jakaa omaa osaamistaan toisten kanssa. Ryhmätyöskentelyssä on tärkeää myös kyky ottaa vastuuta ja hoitaa oma osuutensa yhdessä sovituista tehtävistä. Näitä ryhmätyötaitoja on mahdollista oppia esimerkiksi työpaikoilla erilaisissa tiimeissä työskennellessä, toisaalta ryhmätyötaitoja voi yhtä hyvin harjoitella jo esimerkiksi peruskoulussa erilasia ryhmätöitä tehden tai vaikkapa oppilaskunnan hallituksen toimintaan osallistuen.
Toiseksi mieleeni nousevat vuorovaikutustaidot, jotka liittyvät myös olennaisesti edellä mainitsemiini ryhmätyötaitoihin. On vaikea kuvitella työpaikkaa, jossa ei tarvittaisi vuorovaikutustaitoja; kykyä ilmaista itseään selkeästi niin suullisesti, kirjallisesti kuin eleiden ja ilmeiden välityksellä sekä kykyä ymmärtää muiden viestejä. Vuorovaikutustaidot ovat siis paitsi kykyä puhua ja kykyä kuunnella, myös esimerkiksi kykyä kirjoittaa sähköposteja niin, että viesti on mahdollisimman selkeä ja väärinymmärryksien syntyminen mahdollisimman epätodennäköistä. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan esimerkiksi asiakaspalvelu- tai opetustyössä, joissa keskustelu- ja neuvottelutaidot ovat tärkeässä asemassa. Kyseiset taidot ovat niin ikään tärkeitä vaikkapa insinöörityössä, jossa projektien valmistuminen edellyttää usein useampien insinöörien yhteistyötä sekä yhteydenpitoa työn tilanneeseen asiakkaaseen. Vuorovaikutustaidot kehittyvät useimmiten arjessa tai harrastusten parissa toisten ihmisten kanssa toimiessa. Vuorovaikutustaitoihin liittyvää osaamista, kuten kielitaitoa, on mahdollista hankkia lähes huomaamattaan, esimerkiksi matkustelun lomassa.
Myös ajanhallintataidot ovat tärkeitä erilaisissa tilanteissa, näin on mahdollista saada tehdyksi tarvittavat tehtävät siinä ajassa, mikä kulloinkin on käytettävissä. Kokemukseni mukaan esimerkiksi nuorena aktiivisesti kilpaurheilua harrastaneet ovat usein taitavia suunnittelemaan ajankäyttöään, koska treenien ja koulunkäynnin yhteensovittaminen vaatii tarkkaa ajankäytön suunnittelua ja tehokasta paneutumista juuri siihen tehtävään, mitä milloinkin on tekemässä, olipa kyse voimaharjoittelusta tai matematiikan kokeeseen kertaamisesta. Ajanhallintataidot pitävät siis sisällään esimerkiksi kyvyn suunnitella aikatauluja ja toteuttaa kurinalaisesti tehtyjä suunnitelmia. Eduksi ajanhallintataidot tulevat esimerkiksi projektimaisissa töissä tai opiskelukiireiden keskellä, kun aikaa on vähän, mutta tehtävää paljon.
Edellä olen käynyt läpi vain muutaman näistä "yleispätevistä" taidoista, jotka ovat hyödyllisiä erilaisissa ympäristöissä. Siirrettäviä taitoja on toki muitakin. Uskon, että siirrettävien taitojen merkitys tulee kasvamaan merkittävästi, koska yhä useammat meistä työskentelevät elämänsä aikana useissa eri työpaikoissa ja -tehtävissä. Yksittäiseen työtehtävään liittyvän osaamisen ohella on siis tärkeää kehittää osaamista, joka on siirrettävissä työpaikasta ja -tehtävästä toiseen.
On myös tärkeää tuntea oma henkilökohtainen työkalupakkinsa eli tiedostaa omat siirrettävät taitonsa, olivatpa ne sitten työelämässä tai harrastuksissa hankittuja. Nämä taidot on hyvä tuoda esiin työnhakutilanteessa, etenkin jos haettavaan työtehtävään liittyvää työkokemusta ei ole vielä ehtinyt kertyä. Toisaalta omien siirrettävien taitojen tiedostaminen tuskin on haitaksi niillekään, joiden ansioluettelo on jo hieman pidempi: omien siirrettävien taitojen tiedostaminen auttaa myös hyödyntämään niitä entistä paremmin erilaisissa ympäristöissä. Tarvittaessa omia siirrettäviä taitoja voi kartoittaa myös ohjauksessa: keskustelu saattaa auttaa hahmottamaan entistä paremmin omaa, erilaisten töiden tai harrastusten myötä hankittua osaamista.
Elokuisin terveisin ja aurinkoista syksyä toivotellen,
Emma Timonen
Ohjausosuuskunta Ote