Ohjaamopäivillä verkkovuorovaikutusta oppimassa

Kuva: Sanni Tiainen Otteesta tiivisti visuaalisesti Ohjaamopäivien työpajamme

Kuva: Sanni Tiainen Otteesta tiivisti visuaalisesti Ohjaamopäivien työpajamme

Ohjausosuuskunta Ote sai olla mukana toteuttamassa tämän vuoden Ohjaamopäiviä, kun otelaiset Niina, Matleena ja Sanni pitivät työpajan otsikolla Kohtaaminen verkossa: onnistunut vuorovaikutus tapahtuman ensimmäisenä päivänä 6.10.2020. Työpajan teema sai uusia tasoja, kun Ohjaamopäivät päätettiin koronatilanteen takia siirtää kokonaan verkkoon. Työpaja ei siis ollut ainoastaan mahdollisuus saada uusia ideoita ja pohdittavaa liittyen verkko-ohjaukseen ja -vuorovaikutukseen, vaan myös työpajatyöskentelyyn verkkoympäristössä – ja prosessissa uutta oppivat niin osallistujat kuin työpajan vetäjätkin.

Työpajan lähtökohtana oli, että osallistujat voivat reflektoida omaa toimintaansa verkkovuorovaikuttajina ja kehittyä siltä pohjalta. Koronauhka vei myös Ohjaamoiden toimintaa verkkoon keväällä aivan uudella tavalla, joten halusimme antaa osallistujille mahdollisuuden jakaa keskenään näinä kuukausina kertyneitä ajatuksia, kokemuksia ja parhaita vinkkejä. Puolessatoista tunnissa ehditään vain pintaraapaisu, mutta halusimme tarkastella aihetta monista eri näkökohdista.

Alkuperäinen ideamme oli toteuttaa työpaja siten, että valtaosan ajasta osallistujat olisivat työskennelleet pienryhmissä ja hieman myös itsenäisesti. Me fasilitoijat halusimme pohjustaa aihetta lyhyesti antaen raamit keskustelulle, tukea ryhmätyöskentelyä ja lopuksi tiivistää pienryhmistä nousseita ajatuksia kaikkien kuultavaksi. Sitten tapahtuma päätettiin perustellusti siirtää verkkoon. Teknisten rajoitteiden vuoksi pienryhmätyöskentely ei ollut mahdollista, joten suunnitelmia oli syytä päivittää.

Onneksi verkko tarjoaa monia muita tapoja työpajatyöskentelyyn! Ohjaamopäivien oma alusta tarjosi mahdollisuuden chat-keskusteluun sekä erilaisten äänestysten toteuttamiseen. Lisäksi käytimme sähköisiä sanapilviä ja paperiset post it -laput vaihtuivat virtuaalisiksi – rakensimme neljälle teemaan liittyvälle kysymykselle omat taulut maksuttomalle Lino-alustalle, ja osallistujat saivat käydä kirjoittamassa niille omia pohdintojaan. Linkkien takaa voit halutessasi käydä kurkkaamassa nämä yhteispohdinnat:

Työpajan yli 70 aktiivista osallistujaa myös ottivat nämä eri osallistumisen tavat omakseen: suurin osa vastasi äänestyksiin, Lino-seinät täyttyivät erilaisista arvokkaista näkemyksistä ja huomioista vilkkaaseen tahtiin, ja chatissa osallistujat kommentoivat, kysyivät ja pitivät meitä ajan tasalla alustan teknisistä haasteista. Toki osa osallistujista oli varmasti vähemmän aktiivisia, ja se juuri on hienoa tällaisessa verkkotyöpajassa: ihmiset erilaisista lähtökohdista, eri tilanteista ja erilaisin odotuksin saavat mahdollisuuden osallistua parhaaksi katsomallaan tavalla, oli se sitten aktiivista kommentointia tai ainoastaan sivukorvalla kuuntelua. Kaikkiaan työpaja onnistui hyvin myös osallistujilta keräämämme nimettömän palautteen perusteella. Kysymykseen “Suosittelisitko Otetta kollegalle, joka etsii ohjausalan asiantuntijaa projektiinsa?” kaikki vastasivat kyllä.

Työpajan alusta loppuun nousi esiin termi “mahdollisuus” - verkko voi tarjota mahdollisuuksia, joita kasvokkainen kohtaaminen ei voi, esimerkiksi tukea ja ohjausta kaukana asuvalle tai nuorelle, joka ei muusta syystä voi tai halua tavata kasvokkain. Kolikon toista puoltakaan ei unohdettu: vaarana voi olla, ettei kaikilla ole tarvittavia välineitä. Esiin nousi myös vahvasti esimerkiksi se, miten verkko-ohjaajan on tärkeää olla utelias oppimaan uutta ja myös sietää epävarmuutta erilaisten alustojen ja teknologian keskellä. Tästäkään työpajasta ei selvitty täysin ilman teknisiä ongelmia, mutta onneksi rauhallisuus ja oikea asenne vie pitkälle.

Toinen erityisesti painoarvoa saanut verkkovuorovaikuttajan taito on kuunteleminen. Tämä kaikessa ohjaus- ja neuvontatyössä äärimmäisen tärkeä taito voi joissain verkkokohtaamisissa nousta entistäkin tärkeämmäksi, kun viestintä rajoittuu vaikkapa vain kirjoittamiseen tai puhumiseen ilman kuvaa: kuinka antaa aktiivisesti tilaa ja viestittää, että nuori tulee kohdatuksi ja kuulluksi?

Myös viestinnän selkeys ja joidenkin kasvokkaiseen vuorovaikutukseen liittyvien viestintätapojen puuttuminen olivat tärkeitä teemoja. Vaikka verkko tarjoaa mahdollisuuksia, sen välityksellä kohdatessa myös saattaa kadota jotain. Jokaiselle verkossa ohjaus- ja neuvontatyötä tekevälle onkin tärkeää miettiä, mitä se “jotain” voisi missäkin tilanteessa tarkoittaa ja pitäisikö asialle tehdä jotain. Toisaalta on hyvä muistaa, että joillekin ja joissain tilanteessa visuaalinen välimatka ja anonyymius voivat tuoda turvaa ja uskallusta puhua avoimemmin, ja keskittymällä vain toisen ääneen saattaakin voittaa jotain.

Sanapilvellä kysyimme “Millaisia sanoja tulee mieleen verkkovuorovaikutuksesta?” Sanapilvi työpajan alussa ja lopussa näyttävät miten osallistujien ajatukset muuttuivat työpajan aikana. Tämä sanapilvi työpajan lopussa näyttää lupaavalta:

sanapilvi_jälkeen.jpg

Meille työpajan suunnittelijoilla ja toteuttajille oli valtavan inspiroivaa päästä kuulemaan Ohjaamojen ammattilaisten ajatuksia verkko-ohjauksesta ja -vuorovaikutuksesta. Odotetusti verkkovuorovaikutus ja erilaiset verkko-ohjaustavat olivat valtaosalle osallistujista tuttua, ja suurin osa koki sen myös vähintään jossain määrin luontevaksi. Erityisen hienoa oli nähdä, että kuluneen vuoden aikana käsitys verkkovuorovoikutuksesta oli osallistujien keskuudessa parantunut – yli 80 prosenttia kysymykseemme vastanneista koki näin, eikä yhdenkään käsitys ollut huonontunut! Osallistujat siis suhtautuvat verkko-ohjaukseen positiivisin mielin, kuitenkaan haasteita ja ongelmia unohtamatta.

Kaikkiaan totesimme, että verkko on vain väline sille kaikista tärkeimmälle, eli kohtaamiselle ja nuoren tukemiselle. Se on tärkeää muistaa, jotta kohtaaminen verkossa voi onnistua. Ohjaus on ohjausta verkossakin!

-Matleena Kosonen Holdgaard-

Haluatko toteuttaa työpajan tai tehdä yhteistyötä muussa muodossa Otteen kanssa? Voit ottaa yhteyttä suomeksi tai englanniksi minuun (matleena.kosonen at ohjausote.com) tai Otteen yhteiseen osoitteeseen (yhteys at ohjausote.com)!

Jos haluat lukea lisäää aiheesta, tutustu esimerkiksi näihin:

Resilienssiä kouluihin?

Resilienssiä kouluihin?

Suru, menetykset ja järkytykset kuuluvat elämään, ja koskettavat täten väistämättä myös koulun ja oppilaitosten arkea. Oikean ammattitaitoisen avun piiriin ohjaaminen on oireilevan lapsen tai nuoren kohdalla tärkeää, mutta millaista tukea traumaattisia tapahtumia kokeneet oppilaat tarvitsevat koulupolullaan? Entä voidaanko psyykkistä selviytymis- ja toipumiskykyä eli resilienssiä vahvistaa ja tukea ennaltaehkäisevästi?

Kohdennettua opinto-ohjausta ja rinnalla kulkemista työnhaussa

Kohdennettua opinto-ohjausta ja rinnalla kulkemista työnhaussa

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti työuralla. Työt saattavat loppua yllättäen, koulutuksen jälkeen ei heti löydykään töitä tai oma ala ei enää tunnukaan sopivalle. Mielessä voi pyöriä monenlaisia ajatuksia: Mistä löytäisin töitä? Mitä pitäisi tehdä toisin? Millaista työnhaku on tämän hetkisessä yhteiskunnassa? Mihin suuntaan haluan mennä?

Mitä tekemistä maalaamisella on itsetuntemuksen kanssa?

Mitä tekemistä maalaamisella on itsetuntemuksen kanssa?

Tällä kertaa pohdin kirjoituksessani luovien menetelmien käyttöä itsetuntemuksen vahvistamisessa. Osallistuin elokuussa työpajaan, jossa tutkittiin taiteen kautta omaa suhdetta omaan itseen ja työntekoon. Työpaja lisäsi uskoani siihen, että sanat eivät ole aina riittävä keino saavuttaa kaikkia minuutemme osia. Sen sijaan väri, kuva, liike tai ääni voivat joskus kertoa enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Intuitiosta voimaa

Intuitiosta voimaa

Onko sinulle tuttu tilanne, jossa sinulla on hyvin vahva tunne, että olet menossa oikeaan suuntaan, mutta jostakin jokin pieni ääni huutaa, että “ei, älä tee noin, vaan näin.” Tuo ääni on järki.

Ensimmäisen ratkaisun tilanteeseen tarjoaa intuitio, joka kuiskii meille, sen kuuluisan kuudennen aistin tavoin, että tässä vaihtoehdossa tai ratkaisussa olisi juurikin oikea suunta, mutta samaan aikaan järki huutaa toista ohjetta.

Virtaa vahvuuksista - konkretiaa vahvuustyöskentelyyn

Virtaa vahvuuksista - konkretiaa vahvuustyöskentelyyn

Useimmat meistä ymmärtävät paremmin omat epäonnistumisensa ja kehittämisen kohteensa kuin vahvuutensa. Vahvuudet kertovat meille mitä jo olemme, kun taas heikkoudet tuovat esiin mitä meissä ei vielä ole. Vahvuuksiin keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita kehityskohteiden huomiotta jättämistä. Hyvinvointi ja menestyminen on opetettava ja opittava asia. Ihmisissä ja itsessä voi opetella näkemään hyviä puolia.

Otanko osaa vai juoksenko karkuun – kun kuolema koskettaa koulutyötä

Otanko osaa vai juoksenko karkuun – kun kuolema koskettaa koulutyötä

Kuolema koskettaa jollain tavalla kaikkia ihmisiä, usein myös lapsia ja nuoria. Kokemus kuoleman kohtaamisen vaikeudesta on yleinen, eikä se ole helppoa myöskään monille jo pidempään koulumaailmassa työskennelleille. Oppilaitosten kriisisuunnitelmista huolimatta käytännön taidot toimia kriisitilanteessa opitaan usein seuraamalla kokeneemman kollegan toimintatapaa tai niin sanotusti kantapään kautta.

Kohtaamisesta.

Kohtaamisesta.

Taustan ja toiminnan näkyväksi tekeminen niin ohjaajalle kuin ohjattavalle itselleenkin antaa mahdollisuuden oman henkilökohtaisen tarinan rakentamiseen. Annammeko kuitenkaan erityisesti monikulttuurisesta taustasta tulevien nuorten kokemusmaailmalle tarpeeksi tilaa ohjauskeskusteluissa? Autammeko heitä rakentamaan omasta henkilöhistoriastaan, ylä- ja alamäkineen, ehyen ja ymmärrettävän kokonaisuuden?

Tietoisuustaidot opon työn ja oman työhyvinvoinnin tukena

Tietoisuustaidot opon työn ja oman työhyvinvoinnin tukena

Oppimalla läsnäoloa ja siirtymällä automaattiohjauksesta tietoiseen toimintaan sekä noutamalla vaeltavan mielen huomion takaisin kehoon ja hengitykseen, on mahdollista saada itselleen paljon. Hyvän ja positiivisen huomaaminen on helpompaa ja harvemmat asiat ottavat päähän, kun niihin saa uutta näkökulmaa. Tästä puolestaan seuraa parhaimmillaan paljon iloa ja kiitollisuutta sekä onnellisia hetkiä ja tyytyväisyyttä itseen, läheisiin ja omaan elämään.

Kasvatammeko nuoria tulevaisuuteen, jota ei tule?

Kasvatammeko nuoria tulevaisuuteen, jota ei tule?

Parhaimmillaan palkkatyö tarjoaa elannon lisäksi mielekästä tekemistä ja tavan kiinnittyä yhteisöön. Aiheellista onkin pohtia, minkä päälle elämän mielekkyys ja osallisuuden kokemus rakentuvat työttömässä tulevaisuudessa. Keskeiseksi muodostuu kysymys siitä, mitä voin tuoda maailmaan, miten voin auttaa muita ja miten tekemiseni liittyy isompaan kuvaan: ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehittymiseen kohti onnellisuutta.

Pitääkö tietää etukäteen, mihin on menossa?

Pitääkö tietää etukäteen, mihin on menossa?

Luin joululomalla Nassim Nicholas Talebin kirjan Musta joutsen (2007). Se herätti minut oivaltamaan, että ihminen ei osaa ennakoida ennakoimatonta. Toisin sanoen, me ihmiset emme osaa ottaa suunnitelmissamme huomioon sellaisia tapahtumia, joita emme osaa kuvitella tapahtuviksi.