Terveiset paahteisesta Battambangista! On kulunut yli kolme kuukautta siitä, kun astuin Helsinki-Vantaalla Finnairin koneeseen laukku täynnä trooppisten alueiden hyttysmyrkkyjä ja massiivisesta kirjapinosta seulotut tärkeimmät Kambodza- ja ohjausalan oppaat. Aika täällä on kulunut toisaalta nopeasti ja toisaalta tuntuu kuin maassa olisi ollut jo pienen ikuisuuden. Tällä hetkellä käynnissä oleva kesäkausi saa etenkin keskipäivän kuumimmat tunnit kulumaan todella hitaasti ja näissä hetkissä Suomi-ikävä on ajoittain kova. Yhtä kaikki, paljon on ehtinyt nähdä ja kokea jo näinkin lyhyessä ajassa.
Kambodzassa on toteutettu opinto-ohjaukseen keskittyvää koulutusohjelmaa vuodesta 2015 alkaen, jolloin koulutuksensa saivat maan ensimmäiset opettajataustaiset opinto-ohjaajat. Kyseiset opinto-ohjaajat työskentelevät tällä hetkellä niin kutsuttuina master trainereina tukien muita myöhemmin koulutuksen saaneita opinto-ohjaajia työssään. Yle uutisoi koulutusohjelmasta helmikuussa, jolloin niin master trainerit, projektissa työskennellyt vapaaehtoinen Iina kuin myös koulujen oppilaat pääsivät kertomaan kokemuksistaan (jutun voit lukea täältä).
Oma työnkuvani täällä on muodostunut yllättävänkin monipuoliseksi. Vastaan tällä hetkellä pilottiprovinssi Battambangin kohdekoulujen mentoroinneista yhteistyössä master trainereiden kanssa. Kouluja on kaiken kaikkiaan parisenkymmentä ja opinto-ohjaajia näissä kouluissa on tyypillisesti yhdestä kahteen. Näiden koulujen lisäksi projektissa on mukana muutamia toisen asteen koulutuksia (general technical high schools) ympäri Kambodzaa, joista tähän mennessä olen päässyt toteuttamaan mentorointia yhdessä koulussa Kampong Chhnangin provinssissa. Mentorointivierailuilla pyrimme tapaamaan opinto-ohjaajan lisäksi koulujen rehtorin ja keskustelemme sekä ohjauksen tilasta että yleisesti kyseisen koulun haasteista ja onnistumisista. Tämän jälkeen pääsemme seuraamaan oppituntia sekä kasvokkaista ohjaustilannetta, josta master trainerit antavat opinto-ohjaajalle palautteen.
Mentorointien lisäksi opinto-ohjaajien sekä koulutussektorilla työskentelevien henkilöiden koulutus on keskeisessä osassa koulutusohjelmaa. Samaan aikaan Kambodzaan saapunut kollegani Heikki vastaa maan ensimmäisen yliopistotasoisen ohjauskurssin sisällöistä ja luomisesta. Koulutimme opettajankoulutuksen ja yliopiston puolella työskenteleviä opettajia ohjauksen keskeisimmistä teemoista yhteisessä kolmen päivän koulutuksessa. Kambodzassa on alkanut maan ensimmäinen yliopistotasoinen opettajankoulutus viime vuoden loppupuolella ja tarkoituksena on, että nämä opettajaopiskelijat osallistuvat osana opintojaan kyseiselle ohjauskurssille. Jatkoa yliopisto-opettajien koulutukselle toivottavasti seuraa tulevaisuudessa, jotta ohjaus saadaan aidosti jalkautettua koulutusjärjestelmään ja rakenteisiin.
Sitä seuranneella viikolla olivat omat kahden päivän koulutussessioni, joihin osallistuivat Battambangin alueen opinto-ohjaajat, rehtorit ja muutama edustaja ministeriöstä. Ensimmäinen päivä oli suunnattu pelkästään opinto-ohjaajille, jolloin kävimme pääsääntöisesti läpi opinto-ohjaajan ammatillisen identiteetin muodostumista sekä ohjaajan etiikkaa. Toisen päivän koulutuksessa mentiin geneerisemmälle tasolle ja annoimme rehtoreille lisätyökaluja kouluympäristössä toimimiseen. Ympärysmaiden tavoin myös Kambodza on sitoutunut Lasten oikeuksien sopimukseen, mutta käytännössä tietoa ja mahdollisuuksia sopimuksen toteuttamiseen kaivataan monissa paikoissa vielä kovasti lisää. Vaikka aihe meneekin jossain määrin ohi ohjauksesta, olen todella tyytyväinen siihen, että pääsin käsittelemään tätä teemaa osallistujien kanssa. Onnistuneen ohjauksen yhtenä keskeisenä edellytyksenä on kuitenkin turvallisen kouluympäristön takaaminen jokaiselle.
Yksi mielenkiintoinen sivujuonne, joka toivottavasti ehtii toteutua maassa oloni aikana, liittyy yliopiston omien ohjauspalveluiden kehittämiseen. Olemme tavanneet nyt pariin kertaan opettajankoulutuslaitoksen henkilökuntaa yliopisto-ohjauksen merkeissä ja eräs palkattuna koulutusasiantuntijana työskentelevä taho nosti esiin pohdintansa yliopisto-opiskelijoille itselleen tarjottavista ohjauspalveluista. Olin ajatellut, etten tule seuraavaan vuosikymmeneen palaamaan omaan ohjauksen kehittämistä yliopistokontekstissa käsittelevään graduuni, mutta niin vain huomasin selittäväni suu vaahdossa mahdollisesta Kambodzan kontekstiin sovellettavasta mallista ja järjestäväni suunnittelutapaamista tähän liittyen. Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta täysin hukkaan kaikki työ ja tuska ei selvästikään gradun kanssa kuitenkaan mennyt. Jo tämä oivallus olisi riittänyt yhdeksi syyksi jättää elämä Suomessa puoleksi vuodeksi ja lähteä Kambodzaan.
Kiirettä ja tekemistä, kuin myös ajoittaista ahdistusta omasta rajallisuudesta täällä siis riittää. Uskon kuitenkin, että laskeutuessani kesällä Suomen kamaralle takaisin hapankorppujen ja oman tavallisen, turvallisen, etuoikeutetun elämäni ääreen, ei tästä kaikesta voi olla tarttumatta jotain mukaani. Oman työni puolesta yritän tyytyä ajatukseen, että pienikin riittää. Muuta mahdollisuutta tällaisessa ympäristössä ei oikeastaan olekaan.
-Maria-